Agility

Teksti: Lotta-Regina Alahuhtala

Kiharakarvaiset noutajat ovat usein hyvin itsetietoisia ja omanarvonsa tuntevia. Niiden motivoiminen johonkin, mikä ei ole niille luontaista on usein haastavaa ja työlästä. Agility saattaa kuitenkin olla laji, jota voi kiharan kanssa harrastaa ilolla ja jossa sen työmoraali on vailla vertaa.

Kuva: Marika Simelius
Kuva: Anna Mäkinen
Kuva: Sanna Sierilä

Agilityssa koira suorittaa ohjaajan opastamana esteradan, joka koostuu hyppyesteiden (tavallinen este, muuri, rengas, pituus), kontaktiesteiden (puomi, keinu, A-este), putken, pussin ja pujottelukeppien erilaisista yhdistelmistä. Koiran sijoitukseen kilpailussa vaikuttaa sekä radalla kulunut aika että mahdolliset virhepisteet (yliaika, riman pudotus, kielto, kontaktivirhe). Agilityssä koirat jaetaan kolmeen kokoluokkaan: minit, medit ja maksit. Suurena rotuna kiharakarvaiset noutajat kisaavat aina maksi-luokassa. Jokaisessa kokoluokassa kisaaminen aloitetaan ensimmäisestä luokasta, jonka jälkeen siirrytään toiseen luokkaan ja vielä kolmanteen. Menestymällä kolmosluokassa koira voi saada agilityvalion arvon, mikäli koiralla on riittävät näyttelytulokset.

Alkeita pennusta alkaen

Agilityn harrastamisen ja esteisiin tutustumisen voi aloittaa jo hyvinkin pienen pennun kanssa. Esimerkiksi pimeän putken läpi juokseminen tai keppien pujotteleminen ei vahingoita pienen pennun kehittyviä lihaksia tai luustoa, mutta ovat jo iso askel myöhemmin matkalla agilityn kiehtovaan maailmaan. Hyppyjä ei suositella isolle koiralle ennen kuin koira on kehittynyt.

Sääntöjen mukaan kilpailemisen voi aloittaa vasta 18 kuukautta täyttäneen koiran kanssa. Monet agilityesteet pelottavat useita koiria. Kiharakarvaisen noutajan järkähtämätön luonne kuitenkin mahdollistaa sen että, vaikka treeneissä välillä mentäisiinkin takapakkia (koira esim. putoaa esteeltä), se on valmis oppimaan virheistään ja yrittämään uudelleen.

Perustottelevaisuus kuntoon

Ennen agilityn aloittamista täytyy koiran perustottelevaisuuden olla kunnossa. Agilityssä koiralta vaadittavia taitoja ovat paikkallaan odottaminen (lähdössä) ja luoksetulo. Mikään Koska agility on fyysisesti raskas laji sekä itselle että koiralle, täytyy myös koiran sekä ohjaajan olla fyysisesti hyvässä kunnossa.

Kiharakarvainen noutaja ei varmasti ole ensimmäinen valinta, kun etsii itselleen agilitykoiraa. Rotua ei kuitenkaan kannata jättää valitsemasta pelkästään siitä syystä. Tilastojen kärjessä ehdottomalla ykkössijalla agilityharrastajamäärissä ja tuloksissa on bordercollie, mutta siinä missä bordercollie voittaa kiharakarvaisen noutajan nopeudessa, saattaa kiharakarvainen noutaja voittaa bordercollien tarkkuudessa.

Kilpailumielellä tai hauskanpitona

Usein sanotaan, että kiharakarvaiset noutajat kestävät huonosti toistoja ja saman asian harjoittelemista uudelleen ja uudelleen. Esteiden opetteleminen tietysti vie aikansa, mutta sen jälkeen ei kahta samanlaista suoritusta tai harjoitusta tässä lajissa näe. Agilityyn mahtuu niin monta eri estettä ja vaihtuvaa tilannetta, että tässä lajissa koirat harvoin ehtivät kyllästyä toistoihin.

Koiranetistä haettujen tilastotietojen perusteella kiharakarvaisilla noutajilla ei ole vielä lainkaan tuloksia kolmosluokassa. Monissa seuroissa agilityn harrastaminen on mahdollista myös ilman kilpailutavoitteita, koiran aktivoimisena ja hauskanpitona.