Rotu

Teksti: Tiina Illukka

Kiharakarvainen noutaja on vanhimpia noutajarotujamme. Se tunnettiin kotimaassaan Englannissa jo 1800-luvulla. Vertaillessamme tuon ajan koiria valokuvista voimme todeta, että rotutyyppi on pysynyt hyvin samanlaisena nykypäiviin saakka.

Kuva: Marika Simelius
Kuva: Sanna Sierilä

Kihara on suurikokoisin noutaja, uroksen säkäkorkeus on rotumääritelmän ihanteen mukaan 68,5 cm ja nartun 63 cm. Kiharauros on voimakas ja vankkarakenteinen koira, joka saattaa painaa yli 50 kg. Kiharakarvaisia noutajia on kahta väriä: mustia ja ruskeita.

Ulkonäkö

Kiharakarvaisen noutajan erikoisin tunnusmerkki on sen pienikiharainen turkki. Raajoissa karva on suorempaa ja päässä täysin sileä. Turkki vaatii vähän, mutta säännöllistä huoltoa. Karva vaihtuu kahdesti vuodessa kuten muillakin noutajilla.

Kiharan häntä on tyvestään paksu ja vahva. Häntä trimmataan kärkeä kohti tasaisesti kapenevaksi. Myös korvista on syytä säännöllisesti saksia pitkiksi kasvavat karvat pois, jotta koiran tyylikkyys säilyy.

Toinen rotuun oleellisesti liittyvä on pää. Kiharalla ei saa olla jyrkkää otsapengertä. Sillä on tiiviit ja kuivat huulet ja pään linjat ovat kiilamaiset sekä päältä että sivusta katsottuna. Kallo on litteä.

Kuono-osa on voimakas, pieni aateliskyömy sivusta katsottuna on hyväksytty ja toivottukin.
Mustan koiran silmät toivotaan tummanruskeiksi, ruskealla on vaaleampi silmien väri.

Luusto ja raajat ovat vahvat. Runko on melko lyhyt, ei kuitenkaan neliömäinen. Vatsalinjan tulee olla suora, ei ylös kuroutuva.

Kuva: Päivi Kortelainen
Kuva: Satu Mäntyniemi

Älykäs ja ystävällinen

Kihara tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Tietty omapäisyys ja itsenäisyys ovat myös kiharalle ominaisia piirteitä. Se kykenee mielestään ratkomaan tehtävät paremmin itse kuin turhia neuvoja kuunnellen.

Kihara on vahva uimari ja pystyy työskentelemään kokonsa ansiosta vaikeissakin olosuhteissa. Sisukkuus, erinomainen vainun käyttö ja hyvä muisti tekevät siitä hyvän metsästysnoutajan.

Kihara ei ole yliystävällinen ja se on mielellään "yhden miehen koira". Sillä on enemmän
vartiointiviettiä kuin esimerkiksi kultaisella ja labradorilla.

Kotioloissa koira on rauhallinen eikä hyöri koko ajan jaloissa. Sillä on omalaatuinen huumorintaju ja se pitää kyllä hulluttelustakin. Erikoisesti sen mielestä on hauskaa puskea päätään ihmisen jalkoja vasten tai istahtaa jaloillesi. Se saattaa nukkua tuntikausia selällään jalat kohti taivasta.

Kihara Suomessa

Suomalaiset kiharakarvaiset noutajat ovat toimineet hyvällä menestyksellä tottelevaisuus-,
jäljestämis- ja noutajien metsästyskokeissa. Labradorin kanssa risteytettynä kiharoita käytetään useissa maissa opaskoirina. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on maassamme vuosittain rekisteröity keskimäärin noin 40 kiharakarvaista noutajaa.

Suomalaisten kiharakarvaisten noutajien taso on korkea ja kansainvälisesti arvostettu.

Kuva: Tiina Valonen