Metsästyskoirien jäljestämiskoe (mejä)

Teksti: Marjukka Iltanen 

Metsästysviettisenä ja hyvävainuisena koirana kihara soveltuu erinomaiseti verijäljelle. Sen on helppoa liikkua pitkäjalkaisena isona koirana metsässä, eivätkä isotkaan ojat ole sille este. Mejäilyssä tarvittava hajuaistin käyttö on kiharalle erittäin mielekästä ja myös haastavaa täyttä työtä. Siksi mejä on yksi vaihtoehto yleensä aktiivisen ja toiminnanhaluisen kiharan harrastukseksi.

Lyhennys mejä tarkoittaa metsästyskoirien jäljestämiskoetta. Jäljestyskokeissa tehdään naudanvereen kastetulla sienellä verijälkeä, jota koiran pitäisi seurata. Lajissa yritetään keinotekoisesti matkia haavoittuneen hirvieläimen kulkua, ja kokeissa testataan koirien kykyä seurata tehtyä jälkeä. Suomen noutajajärjestössä ja sen jäsenjärjestöissä on paljon aktiivisia ja kokeneita mejäharrastajia, joihin kannattaa ottaa yhteyttä,jos kiinostuu lajista ja haluaa päästä lajissa alkuun.

Aikaa vievä ulkoilmaihmisen laji

Käytännössä laji sopii ihmisille, jotka pitävät metsässä liiikkumisesta. Harjoitus- ja koejäljet tehdään yleensä edellisenä päivänä. Jälki merkitään maastoon ja veritetään. Jäljestyspäivänä viedään myös kaato (yleensä peuran tai hirven sorkka) jäljen päähän. Koejäljet tehdään kahteen kertaan, ensin suunnistetaan ja merkataan ennalta karttaan piirretty reitti ja toisella kertaa jälki piilomerkataan ja veritetään. Koejäljet pyritään tekemään mahdollisimman hyvin. On kunnia olla sellaisen jäljen tekijä, jolla koira saa hyvän tuloksen! Kilometrejä jälkikokeissa kertyy melkoisesti: tehdyt jäljet pitää myös opastaa ja purkaa (poistaa piilomerkit ja opasteet). Jälkikokeet ovatkin myös ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma. Jäljet tehdään paritöinä ja kokeen kohokohta on arvostelujen luku. Siitä kukaan haluaa harvoin jäädä pois, vaikka oman koiran suoritus ei ihan niin hyvin olisi mennytkään.

Sopii itsenäiselle kiharalle

Haastavaksi mejäilyn tekee kiharan motivointi veren hajuun, riistan hajut kun saattavat viedä varsinkin aloittelevan koiran kauas varsinaisesta verijäljestä. Haastavaa saattaa olla myös motivaation ylläpitäminen jäljestyksessä. Siksi ei varsinkaan aloittelevalle kiharalle kannata tehdä liian pitkää jälkeä, jotta into jäljestämiseen säilyy. Toisaalta joskus innokkaat jäljestäjät alkavat keskittyä työhönsä vasta hieman väsyttyään ja monelle palkka on itse jälki ja sen jatkuminen.

Vaikka koira jäljestyksessä jälkityön tekeekin, on hyvä yhteistyö ja koiranlukutaito erittäin tärkeitä asioita. Harjoittelu kannattaa aloittaa lyhyellä narulla ja muistaa aina kehua kun kihara seuraa verijälkeä. Kokeneempaa kiharaa ei välttämättä kannata ohjailla harjoituksissa liikaa. Se saattaa loukkaantua liiallisesta ohjaamisesta ja lopulta lopettaa jäljestämisen; mene sitten itse, koska tiedä. Varsinaisissa kokeissakaan ohjaaminen ei ole sallittua, tai ainakin pisteet vähenevät. Mejäily sopii varsinkin itsenäisille kiharoille, koska mejä-kokeissa ohjaajan tehtävänä on vain seurata koiraa kuuden metrin mittaisen narun päässä.

Kokeisiin saakka uskaltautuneet koirakot saavat usein myös tuloksia. Kiharakarvaisia jälkivalioitakin on muutamia.

Kuvat: Marika Simelius

Mejä-aiheisia linkkejä:

SNJ:n mejä-sivu
Mejä-tietoa